Riepoi niin tämänpäiväinen apulaiskaupunginjohtajan vastaus Hesarissa, että päätin kirjoittaa avoimen kirjeen, josta tuli "aika" pitkä. Lukekaa jos jaksatte. Suhtaudun skeptisesti, että ikinä vastausta saan, mutta olenpahan ainakin saanut taas julkituotua närkästystäni erityisesti kaupungin johdon suuntaan siitä, kuinka tätä kouluverkkoasiaa oikein käsitellään.
Ehkä tälle olisi muitakin allekirjoittajia löytynyt minunkin lisäkseni, mutta en nyt lähtenyt metsästämään. Jos jotain haluatte allekirjoittaa, niin puolustakaa vaikkapa Yhtenäiskoulua: http://www.adressit.com/ynk.
Arvoisa apulaiskaupunginjohtaja Ilkka-Christian Björklund
Kerrotte Helsingin Sanomien mielipidesivulla (HS 5.12.2006), kuinka koulujen ydintoiminta on opetus. Tämä oli vastaus erään helsinkiläisen vanhemman pari päivää aiemmin kirjoittamaan mielipidekirjoitukseen, jossa nostettiin esille useita tärkeitä kysymyksiä liittyen mm. Helsingin kouluverkon ns. kehittämiseen. Jostain syystä koitte vastaamisen arvoiseksi ainoastaan yhden kysymyksen: mikä on koulujen ydintoiminta. Rohkenen olla kanssanne eri mieltä tästäkin vastaukseesta.
Opetus on toki yksi koulun lukuisista ydintoiminnoista - tavallaan. Itse asiassa modernimman koulukäsityksen mukaan on syytä puhua oppimisesta eikä opetuksesta. Tärkeämpää on se, että lapset oppivat, ei se, että heitä opetetaan. Tässä on merkittävä ero.
Oppimaan oppiminen ja siinä innostuminen ei kuitenkaan ole ainoa ydintoiminto. Vähintään yhtä tärkeää on lapsen ja nuoren tukeminen hänen kasvussaan yhteiskuntamme jäseneksi, "opettaa lentämään omilla siivillä" kuten asia kuvaannollisesti usein kerrotaan. Lainauksia muutaman kaupungin ja kunnan opetustointen ja koulutuksen kehittämisen visioista tai kuvauksista satunnaisessa järjestyksessä:
”Opetustoimi luo oppilaille ja opiskelijoille edellytyksiä oppia elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja, sekä kasvaa vastuulliseksi ihmiseksi ja yhteiskunnan jäseneksi." (Mikkeli, Opetustoimen strategia)
"Tampere kehittää koulutuspalvelujaan jatkuvasti. Kaupungin tavoitteena on olla pääkaupunkiseudun ohella koulutuksen kärkikaupunki, joka tarjoaa asukkailleen monipuolisia ja kansainvälisesti korkeatasoisia koulutuspalveluja myös tulevaisuudessa." ("Tampere - koulukaupunki, perusopetuksen esite.", Tampereen kaupunki).
"Koululaitoksen tehtävänä on ammattitaitoisen henkilöstönsä avulla kannustavassa ja turvallisessa oppimisympäristössä antaa oppijalle oppimisen taito, hyvä kasvatus sekä tarpeelliset tiedot ja taidot tavoitteena elämäänsä hallitsevat yksilöt." (Opetustoimen strategia, Turku)
"Opetustoimen arvot ovat asiakaslähtöisyys, kestävä kehitys, jatkuva oppiminen, oikeudenmukaisuus, taloudellisuus, turvallisuus ja yrittäjämielisyys." (Opetustoimen arvot, Helsinki)
"Kehittämissuunnitelman perimmäinen tavoite perustuu Helsingin kaupungin asettamaan tilojen käytön tehokkuustavoitteeseen: koulutiloja vähennetään oppilasmäärien vähenemisen suhteessa vuosien 2006–2010 aikana. Kehittämistarpeita tarkastellaan yleisemmällä tasolla vuoteen 2015 asti." (Helsingin koulu- ja oppilaitosverkoston kehittämissuunnitelma)
Tampereella tuntuu olevan kovin positiivinen kuva pääkaupunkiseudusta koulutuksen kärkikaupunkina. Ainakin Helsingissä tätä mahdollista kärkiroolia ollaan romuttamassa vikkelää vauhtia, joten Tampere päässee tavoitteeseensa nopeammin kuin uskookaan.
Helsinkiläiset vanhemmat ja nuoret ovat olleet erittäin tuohtuneita konsulttiyrityksen aikaansaamasta "kehittämisehdotuksesta". Tunteiden kuohuntaa aiheuttaa itse raportti: niin minä kuin ne sadat muutkin hermostuneet vanhemmat ovat närkästyneitä siitä, että ylipäänsä kehdataan puhua "kehittämisestä", kun tarkoitetaan käytännössä ainoastaan määrällisin "perustein" hutkittua ehdotusta, jossa koulun mielestäni todelliset ydintehtävät on unohdettu, ja laadulliset tekijät täysin unohdettu ("niiden vuoro on ehkä myöhemmin").
Tuohtumusta ei yhtään lievitä asenne, jonka olemme myös teidän viesteistänne saaneet kuulla tai lukea. Vanhempien huolet ja täysin aiheelliset kysymykset kuitataan "tunteellisiksi" (vaikka kyse olisi raportissa esitettyjen epäloogisten tai virheellisten säästönumeroiden perustelujen kysymisestä). Vastauksena mielipidekirjoitukseen, jossa ihmetellään mm. lakkauttamisehdotusten perusteluita, kerrotte että ydintoimintaa on opetus. Haluatteko todella antaa sen viestin, että vanhempien ja kaupunkilaisten toiveet eivät voisi vähempää kiinnostaa? Ja sitten ihmettelette negatiivisen palautteen ja tuohtumuksen määrää?
On selvää, että kokonaiskustannuksia on seurattava kaupungin kaikilla hallinnonaloilla. Kokonaiskustannuksia! Todella suurista kouluyksiköistä saattaa seurata näennäisiä hyötyjä ja hetkellisiä säästöjä, mutta niistä seuraavat lieveilmiöt ovat vaikeasti tai jopa mahdottomia ennustaa. On epäilemättä olemassa joku(nen) jopa tuhannen oppilaan koulu, jossa on onnistuttu koulun tärkeimpien tavoitteiden ja arvopohjan saavuttamisessa ja oppilashuoltokin on mallikelpoista, mutta väittäisin, että on enemmän kouluja, joissa tässä on surullisesti epäonnistuttu. Riski epäonnistumiseen on erittäin suuri, ja silloin kärsijöinä ovat ne nuoret, jotka eivät saa koulustaan riittävästi tukea vahvojen siipien kasvattamiseen.
Opetusministeriön verkkolehdessä on julkaistu pitkähkö artikkeli otsikolla "Istuuko tuottavuus opetustoimeen?" (http://www.minedu.fi/etusivu/arkisto/2006/3003/tuottavuus.html). Artikkelissa viitataan vuonna 2005 julkaistuun kuntien perusopetuksen tuottavuutta käsittelevään raporttiin. Lainaus tekstistä:
"VATT:n julkaisu herätti keskustelua ja osui ajankohtaiseen sekä osittain arkaan aiheeseen. Myös aiemmissa tutkimuksissa on tuotu esille ongelmia, kun tuottavuutta käytetään koulutuksen arvioinnin kriteerinä. Tuottavuuden vaatimus ei tunnu istuvan koululaitoksen toimintaan vaan on pikemminkin koululaitoksen ulkopuolelta ilmaistu tahto. Oppilaitoksen omana päämääränä on oppimisen tuottaminen ja yksilön kasvun tukeminen, jota hyödyntämällä muut instituutiot voivat parantaa tuottavuuttaan. Tämän siirtovaikutuksen mittaaminen on vaikeaa."
Professori Eira Korpinen kirjoittaa Helsingin sanomien mielipideosastolla 25.11.2006 otsikolla "Pystyvätkö kunnat takaamaan koulutuksen laatua?" (http://www.suomenlahikoulut.info/ajankohtaista/061125_HS_artikkeli.html) Lainaus tästäkin:
"Tilastojen avaama näkymä on synkkä - säästöt on otettu pienimmiltä lapsilta. Kunnat jatkavat säästökuureja: saneerataan, lopetetaan elinkelpoisia kouluja, vähennetään opettajan virkoja ja hajotetaan turvallisia kouluyhteisöjä. Ei huomata, että samaan aikaan lastensuojelun kustannukset nousevat. Pääkaupungin koululainen tarvitsee myös turvallisen lähikoulun, joka palvelee avoimena oppimisympäristönä lähialueen väkeä."
Valtioneuvosto julkaisi koulutuspolittisen selonteon viime huhtikuussa (http://www.vn.fi/toiminta/selonteot/selonteot/fi.jsp?oid=154076). Selonteossa nostetaan esille monia tärkeitä kysymyksiä (erityisesti luku 1.3). Lainaus:
"Syrjäytymiskehityksen ennaltaehkäisemiseksi on tärkeää luoda myönteiset asenteet koulutukseen sekä monipuoliset valmiudet elinikäiseen oppimiseen. Lapsuus- ja nuoruusiässä syntyneet kielteiset kokemukset ja asenteet vaikeuttavat myös myöhempiä opiskeluvaiheita ja työuran aikana tarvittavaa kouluttautumista; tämänsuuntaisia asenteita on myös vaikea jälkeenpäin korjata. Oppimisvaikeuksien tunnistamisella ja hoitamisella mahdollisimman varhaisessa vaiheessa voidaan vähentää riskiä kielteisten koulutusasenteiden syntymiseen ja syrjäytymiskehitykseen."
Kehittämiskohteina mainitaan mm. kouluviihtyvyys: "Vuonna 2006 käynnistetään laaja-alainen ja pitkällä aikavälillä toteutettava toimenpidekokonaisuus kouluhyvinvoinnin lisäämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kouluhyvinvointia edistävän toimenpidekokonaisuuden tavoitteena on koulun kehittäminen lasten ja nuorten hyvinvointia edistäväksi yhteisöksi. Kehittämistoiminnassa painottuvat varhainen puuttuminen, koulupäivän rakenteen uudistaminen, osallisuuden lisääminen sekä koulupudokkuuden ehkäisy."
On huolestuttavaa, että Helsingin kouluverkon "kehittämisessä" on jätetty huomioimatta näiden lainausten sisältämät näkökohdat ja esitetty lakkautettavaksi useita tavoitteidensa saavuttamisessa ja ydintehtävissään onnistuneita kouluja, joiden oppimisilmapiiri on innostava ja laadukas. On erittäin huolestuttavaa, että kaupungin virkamiehet ylintä johtoa myöten suhtautuvat yliolkaisesti kaupunkilaisten esittämään kritiikkiin.
Toki opetusvirasto on järjestänyt tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia, ja vastannut verkkosivuillaan ainakin joihinkin kaupunkilaisten esittämiin kysymyksiin (näistä kiitos). Mutta esim. suuria kouluja epäiltäessä vastauksissa viitataan "valtakunnallisiin tutkimuksiin" ja yritetään epäonnistuneesti hälventää epäuskoa suuriin kouluihin. On kuitenkin yhtä lailla olemassa kansainvälisiä ja kansallisia tutkimuksia, joissa todetaan oppimistulosten olevan parempia pienissä kouluissa.
Helsinkiläisenä äitinä todella toivon, että keskustelua kouluverkon kehittämisestä käydään avoimessa hengessä, ja myös kriittiset kannanotot huomioidaan. Keskustelussa on huomioitava kokonaistaloudellisten reunaehtojen lisäksi - tai mieluummin ennen - laadulliset ja arvonäkökohdat. Peruslähtökohtana ei voi olla se, että koulut täytetään "ylikapasiteetilla", ja että toimivat ja uuttakin kokeilevat koulut lopetetaan.
Ystävällisin terveisin,
Minna Harjuniemi
Äiti
Helsinki
Kommentit