Hesari (29.11.) otsikoi: "Helsingin kouluverkkoselvitys sai niskaansa kovan arvosteluryöpyn."

Sitä saa, mitä tilaa.

"Arvosteluryöppy" selittää varmaan senkin, miksi vastauksia sähköposteihin on tullut niin vähän.

Toisaalta ei käy sääliksi luottamusmiehiä: päätöksenteon pohjana on kelvotonta lähentelevä selvitys (kun kuitenkin näyttää siltä, että luottamusmiestenkin mielestä laadulliset kriteerit pitää ottaa huomioon). Aika paljon on töitä vielä meillä vanhemmillakin, jotta voidaan varmistua siitä, että saavat edes jotenkuten tolkullisen päätöksen aikaiseksi.

Paria lainausta töihinlähtökiireessä haluan kommentoida. Opetuslautakunnan puheenjohtaja Tuomas Nurmela vastaa kritiikkiin laatutekijöiden unohtamisesta Hesarin mukaan näin: "Sellaista tutkimusta en ole nähnyt, että iso koulu olisi opetuksen laadun osalta huonompi kuin pieni koulu." Näin on, mutta jospa muistettaisiin, että koulun koko sinällään ei ole mikään laatukriteeri! On onnistuneita isoja kouluja, joissa on hyvä ja "oppilaslähtöinen" ilmapiiri, mutta läheskään kaikki isot koulut eivät sitä ole. Maallikon silmin epäonnistumisen riski isossa koulussa on suurempi. (Onkohan muuten jossain määritelty, mikä on "iso" koulu? Minusta 400 oppilasta on vielä "tavallinen" koulu, mutta vaikkapa 800 oppilasta on jo tosi iso.)

Opetustoimenjohtaja Rauno Jarnilakin haluaa torjua kritiikkiä: "Kiistän, että se olisi pelkkä määrällinen juttu, mukana on myös laadullisluonteisia asioita." Laadullisluonteisia! Mielenkiintoinen ilmaisu.

Kun vielä luottamusmiehet muistaisivat vaatia korjauksia esitettyjen ns. säästölukujen epäselvyyksiin!