Koulun henki (osa 1)

(Pakollinen pieni johdanto: en ole kirjoittanut aikoihin, aiheet vain jäävät muhimaan päähän. Siviilielämä työ mukaanlukien on vienyt alkuvuodesta sen verran aikaa ja energiaa että tämä on jäänyt vähemmälle. Mutta nyt pitäisi helpottaa!)

Viime viikkoina ja päivinä olen osallistunut omaa kouluamme puolustavan argumenttimateriaalin keräämiseen ja tuottamiseen. Tämä on saanut minut pohtimaan sitä perimmäistä kysymystä: mitä minä olen puolustamassa, mitä minä haluan varjella. Aivosopukoiden uumenista pulpahti esiin kaksi sanaa: "koulun henki". Viime kädessä kyse on siitä, että lapsillani on nyt hyvä opiskeluympäristö, ja haluan kaikin mahdollisin tavoin varmistua siitä, että he koulu-uransa voisivat käydä loppuun tutussa ja hyvässä ympäristössä.

Hesarin keskustelupalstalla "Ville Teittinen" (lainausmerkit, koska kyseessä on kuitenkin nimimerkki - tosin minulla ei ole mitään syytä epäillä, etteikö taustalla ole ihan oikea ihminen) kirjoitti mielestäni erinomaisen kommentin (http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=916538), josta lainaan pätkän:

"Koulut ovat ihmisyhteisöjä, joissa arvokkainta pääomaa on vuosien - ja vuosikymmenten aikana syntyneet käytänteet, perinteet ja henki. Näiden uudelleen rakentaminen koulujen lakkauttamis- ja yhdistymisprosesseissa on erittäin vaikeaa ja raskasta. Yhteisön hajottaminen on tuskallinen prosessi kaikille, jotka joutuvat sen kokemaan."

Uskon täysin, että koulun koko ei ole yksikäsitteinen suure, josta seuraisi jotakin - kuten vaikkapa pahoinvointia. On olemassa hyvinkin suuria kouluja, joissa koulun henki on onnistuttu luomaan koululaislähtöiseksi, ja joissa on hyvä oppia. Tämänkin blogin kommenteista (Johanna Järvinen-Taubert, 27.11.2006) löytyy tästä maininta:

"Kouluverkon kehittäminen ei voi lähteä yksioikoisista numeroarvauksista. Taloudelliset resurssit on tietenkin huomioitava, mutta kehittämisessä on huomioitava muitakin tekijöitä. Mielestäni keskeistä olisi pyrkiä luomaan (ja ylläpitämään!) laadukkaita ja hyvin toimivia kouluyhteisöjä. Tässä koulun koko ei ole ratkaiseva tekijä: oppilasmäärältään iso koulu ei ole automaattisesti paha, eikä pieni koulu tehoton. Olennaista on, miten koulussa toimitaan ja mitä siellä tehdään: minkälainen on koulun toimintakulttuuri, oppimistulokset, oppilaiden ja henkilöstön viihtyvyys jne. "

Näidenkin kommenttien taustalla on mielestäni viime kädessä kyse siitä, että koulun hengellä - koosta riippumatta - saadaan parhaimmillaan aikaiseksi yhteisö, jossa lapsilla on hyvä oppia, onnistua, erehtyä, iloita ja surra. Sitä on syytä vaalia.

Teittinen jatkaa muistuttamalla, että koulujen yhdistymisprosessit vievät kauan, jopa kymmenen vuotta. Hänen esittämänsä kommentti "Tällaisiin yhdistämisiin lähdettäessä kannattaisi miettiä todella tarkkaan, mitä etuja yhdistämisellä/lakkauttamisella saavutettaisiin verrattuna siihen että annettaisiin vanhan koulun elää." pitäisi laittaa kehyksiin ja lähettää sekä opetusvirastolle että luottamusmiehille seinälle pantavaksi - tosin "kannattaisi miettiä" pitäisi korvata tekstillä "on mietittävä".

Työskentelen yksikössä, joka koottiin kymmenkunta vuotta sitten kolmesta erillisestä yksiköstä. Näiden kolmen yksikön väliset raja-aidat ovat vieläkin tietyissä tilanteissa nähtävissä. Eli ainakaan minulla ei ole mitään syytä epäillä Teittisen arvioita yhdistymisprosessin kestosta!