Olin sukulaisvierailulla viikko sitten, ja käteeni tarttui helmikuinen Anna-lehti. Lehdessä oli haastateltu arvostamaani professoria Liisa Keltikangas-Järvistä, ja jutun otsikoksi oli päätynyt tämänkin blogientryn otsikko: "Lapset pudotuspelissä". Päähuoli oli erityisen lahjakkaiden lasten kohtelussa, mutta jutun sisältö koskee ketä tahansa lapsistamme. Kaikki lapsethan - minun mielestäni - ovat lahjakkaita tavalla tai toisella.

Muutamia poimintoja:

"Koululaisille tehty tutkimus osoitti, että suomalaisissa lapsissa ja nuorissa on paljon sellaista lahjakkuutta, joka ei mahdu nykyisen koulusysteemimme raameihin."
(Miksi siis opetusvirasto haluaa vain samanlaisia kouluja???)

"Helsingin yliopiston soveltavan psykologian laitoksen tutkimusta on ollut rahoittamassa talouselämän kehittämiseen panostava Sitra. Siellä ymmärretään, ettei Suomella ole varaa hukata henkistä pääomaansa."
(Tämä ymmärrys taitaa puuttua jopa Helsingin kaupungin sivistystoimelta, joka pitää koulutusta vain liian suurena menoeränä katsomatta kustannusvaikutuksia kokonaisuudessaan.)

"En tarkoita, että opettajan pitäisi antaa yksilöllistä opetusta samanaikaisesti 30 lapselle. Kyse on koulun rakenteista, opetuksen sisällöstä ja opetustilanteista. Avainsanoja ovat pysyvyys, tuttuus, pienuus ja turvallisuus. Muutosten tarpeellisuus kannattaa punnita koulussa tarkasti, koska joillain lapsilla menee muutosten käsittelemiseen paljon energiaa. "
(Kuka nämä päätöksen valmistelussa mukana ollut on punninnut nämä muutokset. Siis oikeasti??)

"Erityiskoulut eivät ole Keltikangas-Järvisestä mikään ratkaisu, sillä kouluja ei voi räätälöidä temperamentin vaan oppimistavoitteiden mukaan."
(Koulun henki ei synnyt hetkessä. Miksi lakkauttaa kouluja, jotka pystyvät myös toteuttamaan tavoitteitaan ja arvojaan? Ja joissa viihdytään?)

"Minua suututtaa, että lapsia koskevia ratkaisuja perustellaan aina silä, "etteivät ne siitä vaurioidu". Lapsiltamme puuttuu kasvurauha."
(Minua suututtaa juuri nyt moni muukin asia, mutta tuohan on se olennaisin.)

"Miksi ei keskustella siitä, mitä lapsi tarvitsee voidakseen hyvin?"
(Tai oikeastaan: miksi ei kuunnella niitä, jotka siitä keskustelevat? Saati huomioida?)

Arvoisa opetusvirasto, arvoisat luottamusmiehet, vanhemmat, lapset, asiasta kiinnostuneet. Pysähtykää miettimään. Pysähtykää toiseksikin hetkeksi. Kuunnelkaa asiantuntijoita, asianosaisia ja niitäkin jotka eivät kumpaakaan virallisesti ole. Antakaa lapsille edes kasvurauha.