Viikonloppuna meillä oli koolla kahdeksan perhettä (tai oikeastaan seitsemän, yksi oli vain hengessä mukana), joista viittä tämä kouluverkon kehittämisehdotus kosketti.

23.11. kirjoitin "En voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että tämä(kin) prosessi on varsin tarkoituksenhakuinen. Halutaan saada aikaan suunnaton hämminki, suuttumus ja kuhina, ja kun sitten virkamiesten on "pakko" suostua myönnytyksiin ("No ei nyt sitten ihan kaikkea lakkauteta"), ovat kaupunkilaisetkin tyytyväisempiä." Ystäväni kommentoi samaan tapaan: "On aika kummallista toimintaa kaupungilta, että tuovat tällaisen esityksen, jonka jälkeen puoli kaupunkia on hyvin suuttunut. Tämän jälkeen on hyvin vaikea löytää mitään sivistyneesti keskusteltua ratkaisua."

En minä voi osoittaa sormella yhtäkään lakkautettavaksi ehdotettua koulua oikeasti lakkautettavaksi. Tietysti puolustan kynsin hampain "omaa" (tai siis lasteni :-) koulua eli Yhtenäiskoulua, mutta kyllä olen kuulemieni mukaan sitä mieltä, että Hietakummun ala-aste tai Soinisen koulu ovat säilyttämisen arvoisia ja onnistuneita kouluyhteisöjä.

"Koulun ilmapiiri" tai "oppilaslähtöisyys" tai "viihtyvyys" tai "kouluyhteisön turvallisuus" eivät tunnu olevan sellaisia kriteerejä, joita näistä koulujen tai opetustoimen arviointimittaristoista pystyttäisiin / haluttaisiin esiin kaivaa. Ne nyt kuitenkin ovat ensiarvoisen tärkeitä sen lapsen ja hänen oppimisensa kannalta. Jos kouluun saadaan luotua hyvä oppimisilmapiiri, vaalittakoon sitä: sen luominen tyhjästä tai uudestaan on hyvin vaikeaa, ja ylläpito vaatii jatkuvaa työtä. (Sama muuten koskee työilmapiiriä!) Ei siitä pidä palkita lakkauttamalla koulua.

Kun ei noita asioita voi mitata, niin ei taida olla päätöksentekijöillä muuta mahdollisuutta kuin jalkautua näihin kouluihin ja käydä asiallista keskustelua koulun toiminnasta ja kuulla erityisesti oppilaita ja vanhempia siitä, mitkä asiat ovat kokeneet tärkeiksi omissa kouluissaan.