Jatkoin eri valtuustoryhmien mielipiteiden metsästystä tästä kouluverkkoaiheesta, ja päädyin Opetuslautakunnan suomenkielisen jaoston puheenjohtajan Pia Pakarisen nettipäiväkirjaan. Vaikka olen eri mieltä monestakin asiasta, arvostan sitä että luottamusmiehet(kin) julkisesti pohtivat ääneen tuntemuksiaan ja ajatuksiaan.

Laitoin sähköpostia ja kerroin tuntemuksistani tästä kouluverkkokuviosta erityisesti peilaten Pakarisen kommentteihin. Vastaus häneltä tuli hyvin nopeasti, ja ajatuksella (ei siis tyyliin "kiitos kommenteista, palataan asiaan"). Pakarinen kirjoittaa päiväkirjassaan laajemmassa yhteydessä mm. seuraavaa: "Kouluverkkoselvitystä joutuu tarkastelemaan omantunnon kysymyksenä." Tämä lause ja Pakarisen sähköpostivastaus vahvisti uskoani siihen, että ennen päätöksentekoa on vielä mahdollista vaikuttaa asioihin ja saada päättäjät kuuntelemaan. Tilaisuutta ei saa hukata!

Otsikon ulkopuolelta: jotenkin tätä säästöt, "säästöt" ja SÄÄSTÖT -kuviota pitäisi saada purettua. Suomen vanhempainliiton "Vanhempien sanomat" -lehden numerossa 1/2006 on juttu otsikolla "Vanhemmat vaikuttamaan" (sivu 6). Jutussa olevista esimerkkitapauksista numero 1 "Kouluverkkoselvitys kannatti" kiinnitti erityisesti huomiotani. Siinä kerrottiin, kuinka Varkauden vanhempientoimikunta laati oman kouluverkkoselvityksen, ja sen puitteissa oli selvitelty säästöjen vaikutuksia ml. sisäisten vuokrien kustannuskehitys. Nostan hattua heille, yritän saada tuon ehdotuksen käsiini. Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että olisi ollut hienoa jos kaupunki olisi käyttänyt nuo konsulttiselvitysrahat sellaisen selvityksen tekoon, jossa ulkopuolinen taho olisi analysoinut tuota sisäistä laskutusta ja sen "oikeudellisuutta".

En sorru valtio- ja kuntahallinnossa vallalla olevan tuotos-panos-ajattelun suremiseen tarkemmin: muistelen kuitenkin ääneen sen verran, että jossain pohjoissuomalaisessa kunnassa oli kirjaston rahoituksen suhteen sovittu, että jokaisesta lainauksesta "saa" tietyn rahasumman. Lainausmäärät nousivat, ja varsin pikaisesti kuntahallinto sitten päätti laskea tuota lainausta kohti maksettavaa summaa. On älytöntä, että apinoidaan jossain määrin yrityselämän toimintamalleja (ts. että maksetaan sovittu summa tietystä suorituksesta), eikä muisteta että oikeasti näin ei voida toimia. Tämmöisessä sisäisessä laskennassa homma toimii oikeasti niin, että kokonaiskustannus on tietty summa. Ios suoritteita on enemmän, yksikkökustannus laskee. Jos niitä on vähemmän, yksikkökustannus nousee. Kaupallisessa toiminnassa: jos  myynti (suoritteiden määrä) kasvaa, niin tulotkin ovat suuremmat. Julkiselle puolelle pitäisi löytyä joku oma ja mahdollisimman realistinen malli, jolla kustannukset pystytään kuvaamaan läpinäkyvästi ja oikeaan osuen. Siinä konsulteille haastetta.