Vain lievästi oikoen on meille kaupunkilaisille kerrottu, että kouluverkon uudistamisen tavoitteena on saada mahdollisimman vähän neliömetrejä per oppilas, tai se on se ainoa merkityksellinen tavoite. Lähikouluperiaate on liian epämääräinen, jotta siihen voisi nojata (kutakuinkin näin sanoi konsultti, en minä).

Alkuperäistä toimeksiantoa ja reunaehtoja on ihmetelty useaan otteeseen. Opetusviraston tiedotteista löytyy viime joulukuun lopulta tiedote "Helsingin kouluverkon kehittämisestä kokonaisvaltainen selvitys". "Kokonaisvaltainen"! Kokonaisvaltaisesti siis ehdotukset on tehty neliömetrien perusteella, tosin konsulttikielellä tämä on muotoiltu kauniimmin: "Tavoitteena tilakustannusten sopeuttaminen oppilasmääriin". Koulu- ja oppilasverkoston kehittämisen pääperiaatteena on tilakustannusten rajoittaminen.

(Opetuslautakunnan pöytäkirjoista en muuten löytänyt mainintaa konsulttiyrityksen valinnasta tai sen kilpailuttamisesta, mutta ehkäpä asiaa ei siellä käsitelty? Tai sitten luin huolimattomasti.)

Tiedotteessa kerrotaan myös, että "valmistelutyön tavoitteena on laatia kouluverkon kehittämissuunnitelma vaihtoehtoineen ja kustannuslaskelmineen". Missä ne vaihtoehdot ovat?

Ehkä onkin tarkoitus, että aktiiviset ja tuohtuneet kaupunkilaiset kehittävät nämä vaihtoehtoiset ehdotukset?

Eri-ikäisten ja eri tilanteissa olevien lasten perheillä on varmasti vähän erilaisia näkemyksiä siitä, mitkä tavoitteet ja reunaehdot kouluverkon kehittämiselle pitäisi asettaa. Pystyttäisiinkö näistä saamaan yhteinen ehdotus? Helposti minulle tulee mieleen ainakin:

• varsinkin pienimmille koululaisille on taattava turvallinen koulutie. Tämä on asia, johon joka ainoalla suomalaisella kunnalla ja kaupungilla on oltava varaa. Tähän kysymykseen suhtaudun myös tunteella omakohtaisten kokemusten vuoksi.
• toimivia kokonaisuuksia ei pidä rikkoa. Tämä koskee erityisesti myös pedagogisesti toimiva kokonaisuuksia!
• kustannussäästöjä on haettava myös koulutilojen käytön monipuolistamisella (iltakäyttö jne) aina kun se on mahdollista. Kustannuksia ei pidä tietenkään unohtaa. Ennen kuin joku toisin minulle osoittaa, lähtisin siitä, että tilakustannusten ei pidä nykyisestä kasvaa, ja maltillista laskuakin voisi toivoa: mutta en aivan heti usko, että kaupunkin on sellaisessa kriisitilassa, että tarvitaan dramaattisia toimia.
• suurkoulujen sijaan tavoitellaan "ihmisenkokoisia" kouluja. Näin pystytään paremmin takaamaan turvallinen ja sosiaalisesti toimiva kouluyhteisö, jossa oppimisesta voi nauttia.
• laittakaa kommentteihin lisää tavoitteita ja reunaehtoja!

Koululaitoksen kehittämisestä voi ja kannattaakin puhua, mutta erotetaan se vielä tässä vaiheessa tästä kouluverkosta.