Perjantaina lounastauolla töissä tuli juttua lasten kouluista. Yhden Iso-Britanniassa asuvalla tuttavalla oli edessään esikoisen koulun aloitus. Olivat käyneet läpi (julkisten) lähikoulujen ranking-listoja, ja sen jälkeen päätyneet hakemaan lasta sikäläiseen katoliseen kouluun (kirkkoherran kirjoittaman suosituksen kera). Lähikoulun "suorituskyky" (eli tilastotietoa siitä, mihin jatko-opintoihin niistä päädytään) ei ilmeisesti ollut tarpeeksi hyvä.

Suomessahan koulujen ranking-listoja on Suomessa kieltäydytty julkaisemasta (siis viralliset tahot), ja tämä on minusta erittäin hyvä asia. Kuten Opetushallituksen julkaisemassa raportissa (?) vuodelta 2003 (http://www.edu.fi/julkaisut/koulujenjar.pdf) Jorma Kuusela kirjoittaa:

"Perusopetuksen 9. luokkien arvioinnissa voidaan lisäksi havaita oppilaiden keskimääräisten lähtöerojen vaikutus siten, että esimerkiksi Helsingin koulujen perusopetuksen päättövaiheen arviointien välisistä eroista suurin osa voidaan selittää alueiden välisten erojen ja oppilaiden valikoitumisen avulla. Tilanne on epäilemättä pulmallinen, mutta erilaiset listaukset eivät paranna sitä. Päinvastoin on mahdollista, että epävarmoihin tietoihin perustuvat arviot 'opetuksen laadusta ja tasosta' alkavat toteuttaa itseään."

Koulujen "paremmuuden" (vahvat lainausmerkit!!!) mittarina ovat noissa ranking-listoissa oppimistulokset, eli vaikkapa lukioiden välillä ylioppilaskokeiden perusteella saatujen puoltoäänien keskiarvo. Maallikkokin ymmärtää, että tässä on jo edellä mainitut itse-ennustamisen vaikutukset näkyvissä: arvostetuimpiin lukioihin pääsyn edellytyksenä on jo valmiiksi korkea keskiarvo, ja oppilaita "kannustetaan voimakkaasti" pärjäämään.

Meillä töissä on tämän vuoden ajan puhuttu mm. mittareiden tuomisesta toimintaamme, kun sellaistakin meiltä edellytetään. Ei ole lainkaan selvää, minkälainen mittaristo tässä työssä on hyödyllinen. Ja minä sentään työskentelen ns. kovalla alalla (tietotekniikka), josta luulisi jotain kovaa faktaakin löytyvän. On erittäin vaikeaa löytää sellaisia tunnuslukuja, joiden voi olettaa järkevästi kuvaavan toimintaa, palveluita ja niiden kehittymistä. Suosikkiesimerkkini koskee siivousta (josta en tiedä juuri mitään): jos mitataan lattioiden puhtautta niin voimat keskitetään siihen, ja jätetään hyllyt pyyhkimättä ja ikkunat pesemättä. Tästä taas voi seurata enemmän haittaa kuin niistä vähemmän kiiltävistä lattioista.

Olin erään IT-konferenssin yhteydessä päivän mittaisessa vallan mainiossa "mittarikoulutuksessa", jonka vetäjät ovat kirjoittaneet mm. Educause Quarterly-nimisessä lehdessä ilmestyneen artikkelin: "Do-It-Yourself Metrics". Siinä on minuun vetoavia erityisen käytännönläheisiä ohjeita (lyhentäen ja yhdistellen suomennettu):

• "Jos et tiedä mittarin käyttökohdetta tai miksi sitä kerätään, älä kerää sitä."
• "Ainoa pätevä/validi vastaus mittarille tai tunnusluvulle on: tutki (tai oikeammin analysoi)." Ainakin siinä toiminnan osassa, josta minä olen vastuussa, pyrimme yhdessä löytämään sellaiset mittarit, joilla olisi jotain relevanssia siihen mitä meidän pitäisi saada aikaan.

Käsittääkseni koulujen toimintaa ja tehokkuutta yritetään (!) seurata kaikenlaisilla mittareilla (tämä neliömäärä per koululainen on varmaankin tai ainakin toivottavasti siitä hulluimmasta päästä). Istuuko tuottavuus opetustoimeen" -artikkelissa (vrt aiempi kirjoitus) on useitakin ansiokkaita kohtia. Näistä yksi:

• "Oppilaitoksen omana päämääränä on oppimisen tuottaminen ja yksilön kasvun tukeminen, jota hyödyntämällä muut instituutiot voivat parantaa tuottavuuttaan. "

Tuo on ehkä vähän yksioikoisesti sanottu, ja oppimisen tuottamisen lisäksi pitäisi tuoda esille opiskelutaitojen ja -innon kehittäminen. Mutta väljästi tulkiten "yksilön kasvun tukemisen" voi ajatella tarkoittavan kaikkea sitä, mitä ihmiseksi kasvaminen myös tarkoittaa, kuten vaikkapa toisten ja itsen tuntemista ja kunnioittamista ja "kunnon kansalaiseksi" kasvamista (valitettavasti kirjoitetussa tekstissä ei näy pieni sivuvirne ja vivahteet).

Googlasin hakusanoilla "opetustoimen mittarit", mutta jutusta tuli niin pitkä että jätän sen toiseen kertaan. Kiireisimmät voivat lukea Opetushallituksen Arviointi 1/2006 -raportin (toim. Eero K. Niemi) "Arvioinnilla laatua koulutukseen". http://www.edu.fi/julkaisut/seutupakki.pdf. Tai en kyllä vilpittömästi voi suositella, se on 62-sivuinen ja ainakin minä edelleenkin vierastan tätä mittaroinnin arvomaailmaa erityisesti opetustoimessa, vaikka siihen joudunkin myös itse uppoutumaan.

Vähän helpommin (?) omaksuttavaa tietoa arvioinnista löytyy Helsingin yliopistossa toimivan Koulutuksen arviointikeskuksen sivuilta.